lauantai 13. huhtikuuta 2013

Se o loppu ny.

Siis työssäoppiminen. Paluu kouluun ei ole koskaan tuntunut näin hyvältä. 
Maanantaina oli arvostelu. Sain paljon palautetta ohjaajaltani ja aion ottaa vinkeistä vaarin. Lyhyesti sanottuna, multa puuttuu vielä rohkeutta olla "oikea" asiakaspalvelija. Onhan mulla vielä pari vuotta aikaa oppia tämä taito. 

Viimeisen viikon aikana ehdin käydä hakemassa sekä viemässä postia, viemään Gaalaan lyhennyksen tarpeessa olevia housuja, viemään roskia ja hakemaan tavaroita varastosta. Tietysti tämä kaikki tavallisen asiakaspalvelun ja purkuhommien lisäksi. 

Vielä omia pieniä havaintoja Salon Dressmannista


Hotspotit:
Alekori ja kampanjapöytä.
Kylmät kulmat:
Solmiopisteet.
Pyjamahylly.
Kalvosinnapit.
Mitä menee kaupaksi?
- Kaupaksi menevät niin tavalliset farkut, suorat housut sekä puvun takit ja kauluspaidat. Myöskin sukat menevät kaupaksi "Ota 3, maksa 2"-tarjouksen ansiosta. Boksereita tarttuu myös paljon asiakkaiden matkaan.

Mitä ei mene kaupaksi?
- Värikkäät puuvillahousut, pitkähihaiset printtipaidat, pitkät kalsarit, pyjamat, hupparit sekä kalvosinnapit eivät sytytä asiakkaita.

Dressmann ei noudata värioppeja vaatteiden esillepanoissa, joten visualistiksi opiskelevana liikkeen ulkonäkö ei miellytä silmääni. Mutta moniko menee liikkeeseen shoppailemaan koska paidat ovat kauniisti värijärjestyksessä?
Liikkeen järjestys on hyvinkin sotilaallinen ja kauppa on jaoteltu selkeästi.

Kovimpia oppeja?
- Näinkin vähässä ajassa olen löytänyt itsestäni uusia puolia, kasvoin ihmisenä sekä opin myös vaateteollisuudesta paljon. 

Onnistuminen?
- Olisin pystynyt parempaan, mutta ihan noin yleisesti olen tyytyväinen.

Seitsemän viikkoa on kyllä aivan liian pitkä aika olla näin kaukana mukavuusalueeltaan.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti